Yhdellä kulkijoista on kädessään peitto. Lausukaa kulkemisen tahdissa lorua: Kommervenkkaa, vemmerkonkkaa, kommervenkkaa, vemmerkonkkaa… Kun leikin vetäjä huutaa ”Mukkelismakkelis Maahan! ”, kaikki leikkijät asettuvat maahan kippuraan ja sulkevat silmänsä. Peiton pitäjä peittää jonkun osallistujista ja leikin vetäjä kehottaa muita nousemaan ylös. Se, joka keksii ensimmäisenä, kuka peiton alla on, saa seuraavaksi olla peiton asettaja.

Ihan kuin normaali hippa, mutta kontaten näin ei ole sisällä sadepäivänä vaara kaatua tai muuten satuttaa itseään

Pelialue on suorakaiteen muotoinen ja pelissä on kaksi joukkuetta. Pelialueen päissä on merkityt maaliviivat / maalialueet. Pelin idea on palloa tai hernepussia heittämällä saada omalle joukkueelle maaleja. Pallo kädessä ei saa liikkua, vaan se pitää aina heittää joukkuetoverille. Maali syntyy siten, että oman joukkueen jäsen saa kopin maaliviivan takana. Palloa ei saa ottaa pois vastajoukkuelaisen kädestä, mutta heiton saa katkaista. Jos pallo putoaa maahan heittojen välissä, se menee vastajoukkueelle.

Aluksi 1-2 pelaajalle annetaan pallo (virus). Leikin tavoitteena on tartuttaa muille pelaajille korona. Muita voi tartuttaa heittämällä palloa osumalla suoraan muihin pelaajiin - eli pompun kautta ei joudu karanteeniin. Kun pallo osuu pelaajaan, hän joutuu karanteeniin (esimerkiksi penkille). Karanteenista pääsee pois takaisin peliin, kun pallo osuu omaan tartuttajaan eli hän joutuu karanteeniin. Pallo kädessä ei saa liikkua. Kuka vaan kentällä oleva saa ottaa pallon maasta - sen saa myös ottaa esimerkiksi tilanteessa, kun pallo pomppaa lattian/seinän kautta. Peli loppuu, jos kentälle jää lopuksi vain yksi pelaaja (hän on tartuttanut kaikki muut). Todennäköisesti pelaajat kuitenkin kiertävät kentän ja karanteenin välissä! Jotta pelistä tulee sujuvaa, osallistujia olisi hyvä olla vähintään 10henkilöä.

Tätä voi leikkiä vaikka joulukortteilla. Jaa kortit nurinpäin pelaajille.Päättäkää yhdessä teema mitä keräämme.Esim.tonttu.Jokainen laittaa keskelle vuorollaan kortin missä on tonttu.Useamman tonttukortin laittaa saa aloittaa uuden teeman esim.tähti jne.Mikäli ei löydy kerättävä korttia joutuu aina ottamaan kerätyt kortit.Jolta loppuu kortin on pelin voittaja.

Tarvitaan etäyhteys kaverin tai sukulaisen kotiin sekä 4-6 osallistujaa 1 korttipakka molemmissa kodeissa. Osallistujat sekoittavat korttipakat toistensa nähden näköyhteydellä. Sen jälkeen 1 korttipakka jaetaan läsnäolijoiden kesken. Tässäkin jako on hyvä näyttää toisille. Pelissä ”ohjaajaksi” valittu sanoo N.Y.T nyt. Silloin kaikki osallistujat nostavat omasta pakastaan yhden kortin ja näyttävät sen kameran kautta toiseen kotiin. Se osallistujajoukko, jonka korttien yhteenlaskettu summa on suurempi, saa pisteen. Näin jatketaan, kunnes kaikki kortit on nostettu. Suurimman pistemäärän saanut kotijoukkue voittaa. Pelin alussa voidaan sopia, montako kierrosta pelataan, ja lasketaan sitten kaikkien kierrosten pistemäärät yhteen. Korttipeliä voidaan tietysti leikkiä myös oman perheen kesken :)

peliä pelataan korttipakalla (voi kyllä pelata minkälaisella vain vaikka muistipeleillä eikä haittaa vaikka korttipakasta joku oikea kortti puuttuisikin). jokaiselle osallistujalle jaetaan esim. viisi korttia. jokainen katsoo korttejaan ja se joka ensin ajattelee, että kädessä on paras kortti aloittaa laittaen kortin pöytään ja sanoo: koska minulla on tämä saan aloittaa sillä.....ja kertoo perustelun miksi se on paras aloituskortti ja ottaa pakasta uuden käteen. sitten seuraava laittaa: koska minulla on tämä ja kertoo miksi juuri se kortti voittaa aina edellisen kortin. selitykseksi ei kelpaa, että se on isompi tai pienempi samaa maata tms. "perinteistä" korttipelisyytä vaan mielikuvitukselliset syyt palkitaan ja kortin saa jättää paikoilleen ja seuraavan vuoro. pelin voi edetä nopeasti tai satuilla pitkään. peliä ei varsinaisesti voita kukaan mutta se loppuu kun kortit on loppu. tiukkoja sääntöjä kun ei ole saa sitä muokata mielen mukaan ja sopia vaikka teemoja jonka sisällä selityksen kuuluu olla. aikuisten ja vanhempien lasten kanssa myös kopioidut ja tylsät selitykset voi hylätä. voi myös julistaa voittajan kun kortit loppuu jos voittajalle on ryhmässä tarvetta (tai joku voi julistautua voittajaksi tietyllä kortilla jos selitys on riittävän hyvä).

Anna leikkijöille ohje, joka voi olla esimerkiksi: "Koske keltaista!". Leikkijöiden täytyy etsiä kyseisen värisen kohdan omista vaatteistaan tai muista varusteistaan ja koskettaa sillä toisen leikkijän keltaista kohtaa. Jos jollakin leikkijällä ei ole keltaista, hän voi koskettaa toisen keltaista kädellään. Jos vain yhdellä leikkijöistä on keltaista, koskettavat kaikki muut leikkijät sitä kädellään. Tämän jälkeen anna uusi ohje, joka voi olla värien lisäksi esimerkiksi jokin materiaali tai tietty esine. 

Rakenna laatikoita, joissa on reikä kädelle. Lapset voivat myös itse koristella laatikoita. Laita jokaisen laatikon sisään jokin esine, jota lapsi voi kosketella kädellään. Lapsen tulee arvata koskettelemalla mikä esine on kyseessä. Voit helpottaa leikkiä antamalla esineestä erilaisia vihjeitä. Arvattuaan esineen voit antaa lapsen valita seuraavan esineen, joka laatikkoon laitetaan. Leikissä voi kokeilla myös laittaa erilaisia ruokia laatikoihin.

Leikinvetäjä antaa ohjeen, esim. ”Koske keltaista!” Leikkijät etsivät kyseisen värisen kohdan omista vaatteistaan tai muista varusteistaan ja koskettavat sillä toisen leikkijän keltaista kohtaa. Jos jollakin leikkijällä ei ole keltaista, hän voi koskettaa toisen keltaista kädellään. Jos vain yhdellä leikkijöistä on keltaista koskettavat kaikki muut sitä kädellään. Sen jälkeen vetäjä antaa uuden ohjeen.

Tarvikkeet: - värikortteja Leikinkulku: Ohjaaja antaa ohjeen, esimerkiksi " kosketa keltaista". Ohjaaja käyttää apunaan värikortteja. Leikkijät etsivät kyseisen värin omista vaatteistaan tai varusteistaan ja koskettavat sitä. Kun väri on löydetty, ohjaaja huutaa uuden värin. Leikkiä voi pelata myös siten, että väriä etsitään muista leikkijöistä. Tällöin kosketetaan toista leikkijää. Leikkiä voi vaikeuttaa ottamalla mukaan ohje koskettaa väriä jollallain kehonosalla, esimerkiksi jalalla. Tähän avuksi voi ottaa mukaan kuvia kehon eri osista.

Osallistujat seisovat piirissä ja yksi on piirin keskellä. Ohjaaja aloittaa leikin sanomalla jonkun piirissä olevan nimen. Piirin keskellä oleva yrittää koskettaa olkapäähän sitä osallistujaa, jonka nimi sanottiin. Osallistuja, jonka nimi sanottiin voi pelastaa itsensä sanomalla jonkun toisen nimen ennen kuin piirin keskellä oleva ehtii koskea häntä. Mikäli keskellä oleva ehtii koskea, vaihtavat he kaksi paikkaa ja “koskettaja” vaihtuu. Piirissä olijat eivät saa liikkua ja lähteä koskettajaa karkuun

Jokainen leikkijä koskettaa vuorollaan oikealla istuvaa käsivarteen, katsoo häntä silmiin ja sanoo hänestä jonkin myönteisen asian.

Joukkueet asettuvat jonoon lähtöviivan taakse. Jonon ensimmäinen asettuu etunoja-asentoon ja jonon toinen tarttuu ensimmäistä jaloista ja nostaa ne ylös. Merkistä jonon ensimmäinen lähtee etenemään käsiensä varassa ja toinen seuraa kannatellen jaloista, "kottikärryjä" työntäen. Edetään sovitulle kääntöpaikalle, jossa vaihdetaan osia. Palataan takaisin lähtöviivalle ja joukkueen seuraavat jäsenet lähtevät matkaan. Kaikkien joukkueen jäsenten suoritettua osuutensa on joukkue maalissa. Luonnollisesti nopeammin suoriutunut joukkue on voittaja. Kuljettavaa matkaa voi muutella ja matkalle voidaan asettaa pieniä esteitä, kuten voimistelupenkki.

Huom! KPS = Kivi, sakset, paperi Leikin kulku: Kaikki ottavat toisiaan kiinni. Kun saadaan joku kiinni, tehdään KPS eli kivi - paperi - sakset, yhteisesesti sovitulla rytmillä. KPS:n hävinnyt osapuoli pääsee voittajan faniksi, siirtyy tämän taakse ja alkaa seurata häntä kovasti kannustaen. Leikki loppuu, kun kaikki fanittavat yhtä leikkijää ja on kierretty häntä kannustaen kunniakierros

Kun hippa saa leikkijän koskettamalla kiinni, tämä nostaa kädet ilmaan eteensä suureksi “krokotiilin suuksi”. Toiset leikkijät voivat pelastaa hänet sulkemalla kädet eli laittamalla krokotiilin suun kiinni.

Harjoitteeseen tarvitaan kaksi jumppamattoa ja telinevoimisteluköydet. Köydet ovat keskellä, krokotiilimeren päällä ja matot eli rannat ovat köysien molemmin puolin. Ryhmän tehtävänä on siirtyä matolta toiselle, niin että kukaan ei tipu / koska krokotiilimereen. Mattojen on tarkoitus olla niin kaukana köysistä, että kukaan ei ylety yksin kurottamalla ottamaan köysiä vaan tässä tarvitaan hieman ryhmän ongelmanratkaisutaitoja ja yhteistyötä. Saaret voi hyvin toimivien ryhmien kanssa asettaa myös niin kauas toisistaan, että he ylettyvät köysiin vain ainoastaan tekemällä esim. hupparista lasson. Tavoitteena on, että lapset itse käyttävät mielikuvitustaan ja kokeilevat erilaisia vaihtoehtoja, joilla saisivat köyden itselleen joten vihjeiden antamista kannattaa odottaa. Kun ryhmä saa köyden, myös saarelta toiselle pääsemisessä kaikki tarvitsevat toistensa apua ja tukea.

Leikissä on aluksi kaksi polttajaa ja muut ovat juoksijoita. Leikkialueelle rakennetaan ns. tulikuja. Heittäjät ovat asettuneet salin sivuille, tulikujan molemmille reunoille ja yrittävät heittää pehmeillä palloilla juoksijoita. Juoksijoiden tavoite on päästä salin toisesta päästä toiseen, ilman, että heihin osuu pallo. Mikäli heittäjän pallo osuu juoksijaa muualle kuin päähän, tämä jää kiinni ja muuttuu myös heittäjäksi. Peli jatkuu kunnes kaikki ovat heittäjiä.

Leikkijöistä valitaan vapaaehtoinen, joka ottaa itselleen parin. He valitsevat yhdyssanan, jonka osia esittävät. Esim. sanasta kärpässieni toinen esittää kärpästä ja toinen sientä. Muut leikkijät arvaavat, mistä sanasta on kysymys.

Leikkijät seisovat piirissä. Leikinohjaaja valitsee 4-7 leikkijää keskelle. Piirissä seisovat taivuttavat päänsä ja sulkevat silmänsä. Keskelle valitut koskettavat jokainen yhtä piirissä seisovaa päähän. Nämä nostavat heti kätensä ylös mutta pitävät vielä silmänsä kiinni. Keskelläolijat voivat vaihtaa keskenään paikkaa. Leikinohjaaja kysyy "Kuka koski?" Silloin piirissä olijat avaavat silmänsä. Ne, joita koskettiin, yrittävät arvata, kuka juuri häntä koski. Jos arvaa oikein, pääsee koskettajaksi ja piirin keskellä ollut menee hänen paikalleen.

”Kuka minä olen” on sellainen leikki siinä leikissä voi olla jopa koko suku, mutta kaksikin riittää. Se menee niin että laitetaan jokaisen selkään lappu jossa lukee joku nimi vaikka "mummi" ja sitten kaikki yrittävät arvata, kuka minä olen ja kysyy vaikka "onko minulla silmälasit" ja se jolta hän on kysynyt saa vastata vain joo tai ei. Leikki loppuu kun kaikki ovat arvanneet oikein. Leikkiä voi leikkiä myös tietokoneen ja ääni- ja kuvayhteyden välityksellä.

Leikkijät muodostavat kaksi joukkuetta. Toinen joukkue istuu silmät sidottuna piiriin asetetuilla tuoleilla ja kunkin oikealla puolella oleva tuoli on tyhjä. Toinen joukkue kulkee piirin keskellä ja laulaa jotain tuttua laulua. Kun leikinohjaaja antaa merkin, he istuutuvat lähimmälle tuolille ja jatkavat lauluaan. Jokainen sokko yrittää arvata, kuka istui hänen oikealle puolelleen. Se, joka arvaa oikein vaihtaa paikkaa laulajan kanssa.

Valitaan yksi leikkijä mustekalaksi. Hän asettuu salin keskiviivalle, muut lapset ovat toisessa päädyssä salia. Mustekala huutaa “kuka pelkää mustekalaa” ja tällöin lapset lähtevät juoksemaan toiseen päätyyn salia, mustekala saa jonkun kiinni tämä leikkijä pysähtyy siihen paikkaan ja yrittää ottaa seuraavalla kerralla muita kiinni tästä paikasta. Hän ei saa liikkua. Vain mustekala saa liikkua ympäri salia. Pelataan kunnes kaikki on saatu kiinni.

Leikissä valitaan yksi leikkijä mustekalaksi, joka asettuu kentän/leikkialueen keskelle. Muut leikkijät menevät yhteen reunaan. Mustekala huutaa "kuka pelkää mustekalaa?", johon muut vastaavat "en minä ainakaan" ja juoksevat kentän toiseen reunaan. Mustekala yrittää saada mahdollisimman monta kiinni. Kiinniotetuista tulee uusia mustekaloja, jotka vaikeammassa versiossa eivät saa liikkua siltä paikalta, jossa heidät on saatu kiinni vaan koittavat vain kurottelemalla napata juoksijoita. Helpommassa versioissa kaikki mustekalat saavat liikkua. Leikkiä jatketaan kunnes kaikki on saatu kiinni.

Toinen parista koputtaa kuvitteelliseen oveen ja sanoo “Kop, kop”, toinen kysyy: “Kuka siellä?” Koputtaja vastaa: ”Minä vain”. Toistetaan leikin vuorosanoja käyttämällä tunnekortteja, joiden mukaan keskustelun äänensävyt vaihtuvat esim. iloiseksi, vihaiseksi, pelokkaaksi ja rohkeaksi. Keskustellaan yhdessä siitä, miten tilanne muuttuu tunnetilan vaihtuessa.

Kerätkää kukkia ja lehtiä ja asetelkaa ne talous- tai sanomalehtipapereiden väliin kirjapinon alle kuivumaan. Seuraavalla kerhokerralla kuivuneista kukista voi askarrella esimerkiksi kortteja liimaamalla ne yleisliimalla korttipohjille.

Kaksi "kukkotappelijaa" asettuu vastakkain, panee käsivarret ristiin rinnalleen ja seisoo yhdellä jalalla. Merkin saatuaan he alkavat yhdellä jalalla hyppien tuuppia toisiaan. Se häviää, jonka täytyy laskea toinenkin jalka maahan.

Pienikin lumikasa tai mäennyppylä riittää tämän leikin toteuttamiseen, mutta mitä korkeampi kumpare, sitä parempi. Leikkijät kilpailevat siitä, kuka pystyy valloittamaan huipun ensimmäisenä. Huipulle päästäkseen joutuu leikkijä sekä estämään että väistelemään muita. Kukkulan valloittaneet yrittävät estää muita pääsemästä ylös.

Aikuinen pitää lasta kainaloitten alta kiinni siten, että lapsella on kasvot aikuiseen päin. Lapsi viedään "piiloon" toiselle olkapäälle, tuodaan takaisin ja sanotaan "Kukkuluuruu". Lapsi siirretään toiselle olalle ja jatketaan samoin.

Leikkijät ovat pareittain. Toisella on silmät kiinni, toinen on ohjaajana takana. Ohjaaja painaa kädellään kevyesti kuljetettavaa selkään lapaluiden väliin silloin, kun kuljetaan suoraan eteenpäin, vasemmalle olkapäälle, kun on käännyttävä vasemmalle ja oikealle olkapäälle, kun on käännyttävä oikealle. Kun ohjaaja irrottaa kokonaan otteensa, on kuljetettavan pysähdyttävä.

Ohjaa ryhmät pareittain. Toisella on silmät kiinni, toinen on ohjaajana takana. Pina kädellä kevyesti kuljetettavaa selkään lapaluiden väliin silloin, kun kuljetaan suoraan eteenpäin, vasemmalle olkapäälle, kun on käännyttävä vasemmalle ja oikealle olkapäälle, kun on käännyttävä oikealle. Kun ohjaaja irrottaa kokonaan otteensa, on kuljetettavan pysähdyttävä.

Kertokaa yhteinen tarina. Leikin vetäjä aloittaa, kilistää kulkusta ja ojentaa sen seuraavalle. Seuraava jatkaa tarinaa lauseella, kilistää ja antaa kulkusen eteenpäin. Jatkakaa kunnes kaikki ovat saaneet keksiä muutaman lauseen tarinaan.

Yksi leikkijöistä poistuu tilasta. Muut piilottavat kulkusen haluamaansa paikkaan. Poistuneen palatessa kerholaiset kertovat piilopaikan korkeudesta äänimerkeillä (pulpulpul = kala, eli lattiataso, miauuu =kissa, eli pöydän korkeudella, tsirptsriptsirp = lintu, eli korkealla). Etsijän liikkuessa tilassa ryhmä ääntelee sen mukaisesti, mihin etsijä kulkee (hrrrrrrrr = kylmää eli loittonee tai huhhuhhuh = kuumaa, eli lähenee). Kulkusen löydyttyä etsijä saa kilistää sitä ja valita uuden etsijän.

Leikkijät jaetaan neljään ryhmään, jotka asettuvat neljään eri pesään leikkialueen eri kulmiin. Leikkijöistä kaksi valitaan kiinniottajiksi. Kunkin ryhmän on pyrittävä omalta pesältään seuraavalle ja edelleen seuraavalle joutumatta kiinni. Juosta saa missä tahansa leikkialueella, mutta suojassa on vain sillä pesällä, minne on menossa. Etenemään pääsee vasta sitten, kun koko ryhmä on päässyt samalle pesälle. Kiinni saadut asettuvat keskelle lattiaa seisomaan. Ryhmä, joka ensimmäisenä ja lukuisimpana on onnistunut pääsemään kotipesälleen, voittaa.

Heittoalueet rajataan ja jokaiseen pelialueen neljään kulmaan menee yksi polttaja. Loput leikkijät sijoittuvat pelialueen keskelle. Kulmissa olevat polttajat polttavat hernepusseilla muita leikkijöitä. Osuman saadessaan keskellä oleva menee siihen kulmaan, josta osuma tuli. Se polttaja voittaa, jolla on eniten leikkijöitä omassa kulmassaan. Poltetut pelaajat eivät osallistu polttamiseen

Tämä leikki voi tuntua pienistä kerholaisista liian jännittävältä, mutta hieman isommille aikuisten rakentama kummitusrata voi olla kokemuksena ikimuistoinen. Se, kuinka hämärää tilassa on, vaikuttaa paljon leikin pelottavuuteen. Leikin vetäjät keittävät etukäteen kattilallisen limaa. (Kiehauttakaa kattilassa 3 l. vettä. Lisätkää 3 dl perunajauhoja, samalla laiskasti sekoittaen. Lisätkää halutessanne vihreää elintarvikeväriä ja antakaa jäähtyä.) Rakentakaa tunneli, jota pitkin lapset voivat ryömiä limakattilan luokse. Käyttäkää tähän esimerkiksi kerhotilan pöytiä, tuoleja, jätesäkkiä ja maalarinteippiä. Leikin vetäjät voivat piilottaa liman sekaan esimerkiksi pikkulusikoita, joita rohkeimmat lapsista voivat kaivaa liman seasta. Joku aikuisista voi pukeutua kummitukseksi, joka nostaa kattilankantta kaikille radan läpi ryömineille.

Tässä piirissä leikittävässä muistileikissä jätetään ostamatta turhia tai hyödyttömiä tavaroita. Ensimmäinen leikkijä sanoo esimerkiksi: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran. Seuraava jatkaa: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran ja kertakäyttömukin. Kolmas jatkaa: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran, kertakäyttömukin ja wc-raikasteen. Jokainen lisää luettelon perään aina yhden tuotteen, eikä mitään jo mainittua saa unohtaa luettelosta, jos haluaa pysyä mukana pelissä. Leikki sopii vähän vanhemmille lapsille, joilla on jo paljon tietoa. Leikkijät voivat pelata peliä myös pallolla. Se, jolle pallo heitetään, sanoo seuraavana

Katso videolta Aapon antamat ohjeet!

Leikissä on kaksi joukkuetta, jotka menevät salin tai kentän eri päihin. Keskellä on kuningaspallo esim. iso jumppapallo ja molempien joukkueiden takarajan tuntumaan maaliviiva, jonne kuningaspallo pitää saada. Joukkueilla on paljon pikkupalloja tai hernepusseja. Joukkueet heittävät omilla pikkupalloillaan tai hernepusseillaan kuningaspalloa ja pyrkivät saamaan sen vastustajan maaliviivan taakse. Kun kuningaspallo on maaliviivan takana, siitä tulee sen sinne saaneelle joukkueelle piste. Peli voi jatkua, kunnes saavutetaan esim. viisi pistettä.

Peilin kaltainen leikki, jossa tarvitaan yhteispeliä. Valitaan kuningas ja kuninkaan aarre (esim. hernepussi, keppi, kivi…) joka asetetaan maahan noin metrin etäisyydelle seinästä. Kuningas asettuu seinän ja aarteen väliin. Loput leikkijät asettuvat viivalle noin 10 m etäisyydelle seinästä. Kuninkaan kääntäessä muille selkänsä (laitta kämmenet seinään) liikutaan kohti aarretta. Kuninkaan kääntyessä (peppu osuu seinään) jähmetytään paikalleen. Mikäli kuningas näkee jonkun liikkuvan, määrää hän liikkuneen henkilön takaisin alkuun. Tarkoituksena on napata aarre ja kuljettaa se viivalle. Kuninkaan huomatessa, että aarre puuttuu, saa hän valita yhden leikkijän, jonka on näytettävä kätensä. Mikäli aarre on kyseisen leikkijän hallussa, palauttaa hän aarteen takaisin kuninkaan eteen ja palaa itse takaisin alkuun. Mikäli kuningas arvaa väärin, pitää hänen kääntyä ennen kuin saa arvata uudestaan. Leikkijöiden kannattaa siis sekä lähestyä kuningasta että peruuttaa takaisin viivalle yhtenä rintamana. Aarteen saa antaa kaverilta toiselle, jottei kuningas arvaa kenellä se on. Mikäli kuningas näkee jonkun liikkuvan leikkijöiden peruuttaessa takaisin viivalle, joutuu kyseinen henkilö palaamaan viivalle. Jos hänellä on aarre, joutuu hän palauttamaan aarteen kuninkaalle. Kun aarre on saatu viivan yli, arvotaan uusi kuningas.

Valitaan kuningas/kuningatar, joka asettuu leikkikentän keskialueelle ympyrän muotoisen alueen keskelle. Muut leikkijät asettuvat leikkialueen yhdelle reunalle. Kuningas/kuningatar huutaa: Hoi kansalaiset, tulkaa tänne! Kansalaiset vastaavat: Ei me uskalleta! Ku: Mitä te pelkäätte? Ka: Veroja. Ku: Ei täällä ole veroja. Tulkaa tänne. Leikkijät lähtevät juoksemaan kohti kuninkaan valtakuntaa ja kuningas/kuningatar yrittää ottaa heitä kiinni oman valtakuntansa ulkopuolella. Jos leikkijät ehtivät kuninkaan/kuningattaren valtakuntaan ennen kiinnijäämistä he palaavat takaisin leikkialueen reunalle. Kiinnijääneistä tulee kuninkaan/kuningattaren apulaisia. Leikkiä jatketaan, kunnes on jäljellä yksi juoksija, josta tulee seuraava kuningas/kuningatar.

Hipaksi valittu leikkijä ottaa kiinni muita. Kiinnijäänyt tekee kuperkeikan (piruetin, kärrynpyörän tms.), jonka jälkeen saa jatkaa leikkiä.

Tämä leikki sopii terhokerhoihin, joiden läheisyydessä on hiekkalaatikko. Pakatkaa ulos matkaan mukeja, pikkuautoja ja sakset. Rakentakaa hiekkalaatikkoon kaupunki mukeja, autoja, kiviä, keppejä ja lehtiä hyödyntäen. Talot pysyvät paikoillaan upottamalla ne hiekkaan. Sopisiko kaupungin keskelle suuri hiekkalinna lehtilippuineen ja vallihautoineen? Leikkien loppuessa mukit on hyvä kerätä matkaan.

Valmistellaan kurjen asu. Siihen tarvitaan lyhyt ja pitkä keppi sekä kurjen asuksi sopiva takki, esimerkiksi tekoturkki. Sidotaan lyhyt keppi pitkän kepin toiseen päähän siten, että saadaan kulma aikaiseksi. Lyhyemmän kepin pää pujotetaan hihasta nokaksi ja pidempi keppi jää takin sisään. Leikkiin valitaan yksi henkilö kurjeksi. Hän menee kyykkyyn takin sisään, ottaa kiinni kepistä ja alkaa heiluttaa kurjenpäätä tarkoituksena nokkia toista. Se, jota kurki onnistuu nokkimaan, jää seuraavaksi kurjeksi.

Tämä tempaus voidaan toteuttaa esim. yhdessä MLL:n paikallisosaston kanssa jonkin tapahtuman yhteydessä tai koulussa välituntitempauksena. Askarrelkaa purkkeja joihin voi kurkata ja sieltä näkyy jokin kuva tai esine. Kurkkaajan pitää arvata mihin lapsen oikeuteen purkin kuva tai esine liittyy. Idea on sama kuin edellä olevassa yhdistä parit- tehtävässä. Kurkkaus voi olla maksullinen tai maksuton. Oikein arvanneet saavat pienen palkinnon, esim. makeisen tai purkkaa. Mahdolliset tuotot voi ohjata tukioppilastoimintaan, joka osaltaan edistää lapsen oikeuksia tai yhdessä päätettyyn kohteeseen, esim. joku lapsen oikeuksia edistävä kehitysyhteistyökampanja.

Tehkää yhdessä kurpitsalyhty. Suojatkaa pöytä ja leikatkaa kurpitsan kanta pois. Turvallisinta on antaa vain aikuisten käyttää veistä. Kaivertakaa kurpitsa lusikoilla tai jäätelökauhalla tyhjäksi. Hahmotelkaa tussilla kasvonpiirteet ja leikatkaa ne hedelmäveitsellä esiin. Led-tuikulla valaistu lyhty innostaa vaikkapa hurjiin noitaleikkeihin.

Piirtäkää virta- ja voimakkuusnappulat lapsen tai aikuisen sormiin. Peukalosta sormet avautuvat, eli robotti käynnistyy. Sormia painamalla vapaaehtoiset kutitettavat voivat valita eripituisia kutituksia (1=lyhyt ja helppo kutitus, 4=pitkä ja kuolettavan tikahduttava kutitus). Sekä lapset että aikuiset voivat olla kutittajina ja kutitettavina.

Kaksi leikkijää valitaan Herbertiksi ja Albertiksi. Kumpikin asettuu selälleen maahan ja molempien nenille laitetaan kolikot. Herbertin ja Albertin pitää saada kolikot putoamaan nenältään ainoastaan kasvolihaksia käyttämällä. leikissä voi olla myös vain Herbert tai Herbertin ja Albertin lisäksi myös Hubert tai enemmänkin väkeä.

Osallistujat istuvat piirissä. Kuuma peruna (hernepussi tai pallo) kulkee leikkijältä toiselle, kunnes perunanetsijä, joka seisoo piirin ulkopuolella kasvot poispäin käännettyinä, huutaa: ”Kuuma peruna!”. Se, jolla on peruna kädessään, liittyy etsijöihin. Uusi perunanetsijä valitsee jonkin numeron, johon asti perunanetsijät laskevat yhdessä hiljaisella äänellä ennen kuin huutavat ”Kuuma peruna!” Leikkiä jatketaan, kunnes viimeinenkin osallistuja on siirtynyt perunanetsijöihin.

Asettukaa mukavaan asentoon ja sulkekaa silmät. Leikin ohjaaja laittaa musiikkia soimaan. Kuunnelkaa musiikkia rauhassa paikallaan. Musiikin tahdissa osa aikuisista voi kieritellä palloja lasten käsiä ja jalkoja pitkin.