Leikin ohjeet

Aikuinen lukee sadun hitaasti, eläytyen ja näin houkutellen lapset mukaan satuun. Lapset kuvittelevat olevansa Pupusen perheen Pekka-pupuja ja toimivat sadun antamien ohjeiden mukaan, kun pupu hiipii, lapset hiipivät jne.

Pupusen perheen Pikku-Pekan seikkailu

Pupusen perheen pieni pörröinen Pekka nukkua kyyhötti pesäkolossaan.
Se heräsi kuuntelemaan hiljaisuutta. Kun ulkoa ei kuulunut pihaustakaan, Pekka ryömi pesäkolon ovenpieleen, kurkisteli ulos, siristeli silmiään ja höristeli korviaan. Ei kuulunut ei niin mitään.

Pekka ojenteli kankeita jalkojaan ja ravisteli käpäliään, pyöritteli pörröisiä pikku tassujaan ja venytti selkänsä niin pitkäksi kuin sai. Se yritti jopa kurottaa taivaalla mataviin pumpulipilviin.
Pekkaa ihmetytti suunnattomasti ympäröivä hiljaisuus, koska ei kuulunut edes linnun laulua. Pekka käänteli päätään puolelta toiselle, jospa se kuulisi jotain. Mutta ei, kaikkialla oli hiiren hiljaista.

Pikkuista Pekkaa hieman pelotti, se ojensi toisen käpälänsä varovasti niin pitkälle kuin yletti, siirsi toisen perässä ja hiipi varovasti nnurkan taakse kurkkimaan. Ei näkynyt mitään kummallista. Pekka jatkoi hiipimistä, mutta varmuuden vuoksi painui kumaraan ja hiipi kyykyssä niin, ettei siitä kuulunut risahdustakaan.

Yhtäkkiä Pekan takaa kuului raksahdus! Pekka pomppasi pystyyn, hyppäsi niin korkealle, että löi melkein päänsä puun oksaan. Ja samassa se jähmettyi niille jalansijoilleen ja jäi pelästyneenä kuuntelemaan kuuluiko takaa askelia. Ei kuulunut.

Arkana pieni Pekka litisti vatsansa maata vasten, yritti olla mahdollisimman litteä, ettei pelottava joku sitä näkisi ja se jatkoi etenemistä ryömien leuka maata viistäen. Hetken ryömittyään, Pekka rohkeni sen verran, että jatkoi matkaa kontaten pensaiden alla.
Se kiersi kivet ja risut, luikerteli niin hiljaa kuin osasi, mutta missään ei näkynyt ketään.

Lopulta Pekka päätti, että se on jo niin iso ja rohkea pupu, että se voi kulkea reippaasti kahdella jalalla, selkä suorana ja polvea nostaen, korvat aivan taivasta kohti sojottaen.
Se rohkeni ihan marssiaskeliin, loikkasi ojan yli, kumartui oksan ali, hiippaili märässä sammalessa varpaillaan ja kun mistään ei kuulunut vieläkään mitään, se pysähteli välillä korviaan höristellen kuuntelemaan.

Loppumatkan Pekka kulki pupuille tyypilliseen tapaan loikkien ja se pomppikin valtavia loikkia, kunnes vastaan tuli niin tiheä pensasaita, että sen läpi oli luikerreltava melkein kuin käärme. Pekka sai pujoteltua itsensä pensaan toiselle puolelle ja HUI!

Ensin se pelästyi ja loikkasi valtavan X-hypyn ja valahti sitten pienelle kerälle piiloon korviensa taakse, kunnes tajusi, että oli säikähtänyt aivan turhaan!

Sen koko perhe ja kaikki ihanat ystävät, olivat pensaan takana piilossa järjestäneet sille hienot syntymäpäiväjuhlat. Ystävät olivat tuoneet porkkanoita ja kaalia ja kaikkia pupujen herkkuja ja äiti-pupu oli tehnyt mehevän porkkanakakun. Pikku-Pekka oli unohtanut omat syntymäpäivänsä mutta kyllä se riemuitsi kun ystävät olivat muistaneet ja yhdessä he söivät ja tanssivat koko loppupäivän

Lisätietoja

Myös kielitaidottomat lapset oppivat nopeasti toimimaan sadun mukana, kun katsovat mallia muilta ja aikuinen lukee sadun selkeästi, voi myös itse mallintaa liikkeitä ja tempoa.

Ilmoittaja

Piia