Hoetaan runoa ja tehdään liikkeet: "Noin sika suota käy, noin sika suota käy" - Painellaan sormella lapsen vatsaa hitaasti. "Kipin kapin, kipin kapin kotia tullee" - Sormet juoksevat nopeasti kainaloon.

Tehkää ulos pieni retki, jonka aikana kerholaiset etsivät ulkoa yhden kiinnostavan asian: kiven, kävyn, tai vaikka pullonkorkin. Asetelkaa kerätyt aarteet terhokankaan terhojen päälle näyttelyksi. Lopuksi jokainen voi esitellä oman löytönsä muille.

Jaetaan porukka kahtia, rajataan alue, jolla pelataan (molemmille joukkueille samankokonen alue) ja esim. hernepusseja/pehmeitä palloja pyritään nakkelemaan vastustajajoukkueen puolelle. Kun peli puhalletaan poikki, niin se joukkue voittaa kumman puolella on vähemmän hernepusseja.

Kaksi leikkijää laittaa kätensä vastakkain, sormenpäät yhdessä, sormet harallaan, jolloin muodostuu neljä koloa. Toinen työntää yhden sormensa ensin pikkurillin ja nimettömän väliseen rakoon ja kysyy "Onko koira kotona?" Toinen vastaa "Miesten kanssa mettällä." Seuraavasta kolosta kysytään "Onko koira kotona?" toinen vastaa "Naisten kanssa navetass." Seuraavasta kolosta kysytään "Onko koira kotona?" Toinen vastaa "Pöydän alla luita kalvamass". Peukalon ja etusormen välistä kysytään "Saaks tästä kaivost hevoist juottaa?" Toinen vastaa "Saa, jos ei koira pure". Kysyjän on reagoitava nopeasti vetämällä sormensa pois ennen kuin "koira puree" eli toisen leikkijän peukalot ja etusormet tarttuvat hänen sormeensa.

Leikki menee niin, että yksi valitaan sudeksi, ja lapset huutavat: Paljonko kello on? Susi sanoo esim. 12, ja kaikki ottavat yhtä paljon askelia (susi voi myös pyytää ottavan askelia taaksepäin ja esim. jättiläisen askelia). Joka kerta susi saa sanoa eri luvun, ja kun joku on lähellä sutta, niin sitten huudetaan: Paljonko kello on? Ja susi vastaa: On ruoka-aika! Ja kaikki lähtevät juoksemaan takaisin aloitus paikalle, ja jos susi saa jonkun kiinni, niin silloin siitäkin tulee susi.

Istukaa lattialla ringissä. Jokainen osallistuja kertoo oman nimensä. Leikin ohjaaja vierittää pallon yhdelle kerholaiselle sanoen samalla tämän nimen. Tämä vierittää pallon seuraavalle jne. Kun pallo liikkuu ringin keskellä sujuvasti, leikin ohjaaja voi kokeilla toisen ja kolmannen pallon lisäämistä. Leikki kannustaa kerholaisia puhaltamaan yhteen hiileen.

Sama kuin hippa, mutta kun saa kiinni jonkun, niin huudetaan: Pannukakku!

Leikkijät asettuvat jonoon ja nostavat kätensä sivuille, he muodostavat lentokoneen. Ensimmäinen leikkijä (ohjaaja?) on kapteeni, joka kertoo millaista lentosäätä on luvassa. Alussa tapahtuu nousukiito - lähdetään kulkemaan kiihtyvällä vauhdilla kyykyssä, kumarassa kulkien. Kun tasainen lentokorkeus on saavutettu, vauhti tasaantuu ja alkaa matkalento, jossa tehdään hieman kaarroksia, joissa toinen siipi menee alemmas. Matkan aikana koetaan erilaisia sääoloja. Esimerkiksi voidaan kohdata ilmakuoppia (edetään hyppien nopeasti pieniä hyppyjä tai kyykkyjä tehden) matkalla voi myös tulla myrsky (rajua heiluntaa, laskeudutaan alemmas eli koukistetaan polvia) tai kohdataan pientä turbulenssia (siivet heiluvat hieman eli tehdään kämmenellä pientä ympyrää). Lopulta laskeudutaan eli toimitaan samoin kuin nousukiidossa, mutta päinvastoin.

NÄIN PEHMOGO KÄYNNISTETÄÄN (lyhyt oppimäärä) Yhdistyksen hallitus ostaa kirpparilta hyväkuntoisia pehmoeläimiä tai saa niitä lahjoituksena. Lisäksi ostetaan ihan pieniä karkkipusseja. Pehmoihin kiinnitetään viesti ja pieni karkkipussi lahjanarulla. Viestissä kerrotaan mistä leikissä on kysymys ja että löytäjä saa pitää pehmon ja herkut, jonka lisäksi pyydetään, että löytäjä ilmoittautuu esim. kuvan kera paikallisyhdistyksen Facebook-sivuille kertomaan, että on löytänyt uuden "karvaisen ystävän". Usein PehmoGo:sta kerrotaan muutamia päiviä etukäteen Facebookissa, että perheet osaavat varautua tapahtumaan. Joskus se on tehty ihan yllätyksenä esim. Virpiniemen liikunta-alueelle, josta tiedetään, että siellä liikkuu lapsiperheitä usein viikonloppuisin. Jokainen hallituslainen ottaa kokouksessa vastuulleen pari pehmoa ja niiden piilottamisen. Piilopaikoista otetaan kuva niin, että kuva sisältää vinkin mistä pehmo saattaisi löytyä. Useimmiten ne ovat paikkoja, jotka ovat alueen lapsille tuttuja ja tunnistettavissa. Hallituksemme on käyttänyt Whatsapp- sovellusta, jonka avulla kaikki kuvat julkaistaan yhtä aikaa yhdistyksen Facebook-sivuilla. Sitten vaan odotellaan.... Facebookiin tulee kuvia iloisista uusista omistajista, jotka ovat joko tietoisesti lähteneet etsimään pehmoa vinkkikuvan perusteella tai löytäneet sen sattumalta. Näistä henkilöistä, jotka löytävät pehmon sattumalta on tullut meidän uusia Facebook-tykkääjiä ja he osaavat seuraavalla kerralla jo odottaakin vinkkikuvien paljastumista!

Tarvitset paperia, sakset, narua ja maaleja (jotain jämäkämpää kuin vesiväri). Piirrä paperille perhosen ääriviivat keskelle paperia. Töpöttele, roiski, tiputtele maalitippoja paperille. Taita paperi kahtia perhosen keskikohdasta ja litistele varovasti, jotta väri leviää paperilla. Avaa paperi kuivumaan. Leikkaa perhonen irti. Kiinnitä perhoseen naru ja laita roikkumaan esim. kattoon.

Valitaan yksi leikkijöistä haueksi, muut ovat pikkukaloja. Lausutaan runo: Pienet kalat uivat ai ai pienet kalat uivat ai ai pienet kalat uivat ai ai eikö tule hauki ei kai. Pikkukalat uivat runon ajan lattialla mahallaan luikerrellen siihen asti, kunnes runossa kuuluu KAI. Silloin kalat jähmettyvät paikoilleen. Hauki nappaa pois pelistä tai apuhauiksi ne, jotka liikahtavat.

Leikkijät liikkuvat ympäri tilaa sattuman varaisesti. Kun leikinjohtaja huutaa: "Pompelipossu tulee", kaikki leikkijät menevät maahan mahdollisimman pieneksi ja laittavat silmät kiinni. Kun silmät on kiinni, laittaa leikinjohtaja viltin yhden leikkijän päälle. Kun hän on valmis, leikkijät katselevat ympärilleen ja yrittävät keksiä, kuka on viltin alla. Kierroksia otetaan sopiva määrä. Voidaan myös sopia, että ensimmäisenä nimen keksinyt, voi laittaa seuraavaksi viltin.

Lapset ovat leikissä pupuja, jotka koittavat kerätä porkkanoita pellolta pesäänsä talteen mahdollisimman nopeasti. Leikkiin tarvitaan porkkanoita, pupujen pesä ja pesään johtava tunneli. Porkkanoiksi soveltuvat vaikkapa häntäpallot, joita voi valmistaa itse helposti täyttämällä pusseja joutilailla kangastilkuilla ja sulkemalla ne solmimalla. Pupujen pesäksi soveltuu esim. hulahula-vanne. Tunneliksi soveltuu mm. ryömintätunneli, tai jos paikalla on useampi aikuinen, he voivat muodostaa tunnelin pitämällä käsiään vastatusten. Ennen aloitusta pellolle, eli leikkitilaan levitetään runsaasti porkkanoita. Leikin alkaessa puput ovat pesässä. Kun ohjaaja ilmoittaa leikin alkaneeksi, puput lähtevät pesästä hakemaan porkkanoita. Puput poimivat porkkanoita yhden kerrallaan ja kuljettavat ne yksi kerrallaan pesään tunnelin läpi kulkien. Kun kaikki porkkanat on kerätty, leikki loppuu ja puput saavat kehut mahtavan talvivaraston keräämisestä.

Hyvän ja luistavan liukurin saa muovipussista tai jätesäkistä. Pehmeyttä liukuriin saa, kun täyttää pussin lumella ja sulkee pussin hyvin, jotta lumi pysyy sisällä.

Tämä on perinteistä lumiukkojen pyörittelyä vaivattomampi tapa rakentaa lumihahmoja. Touhu sopii suojasäällä terhokerhoihin, joiden lähimaastosta löytyy paksurunkoisia puita. Rakentakaa puumiesten armeija painelemalla puille lumesta kasvoja. Millaisia hahmoja syntyy?

Istukaa ringissä. Jokainen osallistuja kertoo vuorollaan oman nimensä ja ikänsä. Lausukaa jokaiselle loru taputtaen tahdissa käsiä vuorotellen yhteen ja polviin. Ratiritiralla, auringon alla, ei ole toista, Siljan/Helmin/Matin moista.

Leikin ajatus lähti pari vuotta sitten lapsilta. --Katuliiduilla piirretään erilaisia kuvia asfalttiin. Kuvia voi käyttää myös sisällä paperiversioina esim. tuoleilla tai seinissä. Kuvat voivat olla muotoja, värejä tai erilaisia tunteita. Vaihdellaan ikätason mukaan. Lapset pääsevät mukaan jo peliä valmistellessa laittamaan ja piirtämään kuvia ! -aikuinen kertoo mihin ruutuun mennään sanomalla ruutuun"punainen"hips ja lapset etsivät ruudun. Useampi lapsi voi käyttää samaa ruutua. Isompien kanssa voidaan leikkiä muokata kilpailuksi, jolloin viimeisenä ruutuun mennyt putoaa pois pelistä. Peliä voi pelata myös puhtaasti ilo ja oppiminen edellä, jolloin kilpailu jää leikistä pois. Joskus voidaan vaihtaa lapsi kertomaan mihin pitää mennä. Tätä voi muokata loputtomiin ikätason mukaan ja jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla!

Leikki sopii ulko- ja sisätiloihin. Leikin ohjaaja puhaltaa saippuakuplia, joita lapset rikkovat eri ruumiinosilla (pikkurilli, nenä, jalka, polvi).

Aikuinen ottaa sanomalehdestä aukeman ja pitää siitä siten kiinni, että lapsi voi hypätä sen päälle. Lapsen hypätessä lehden läpi, lehti menee rikki. Lehteä kannattaa pitää aluksi vain n. 5 cm lattian yläpuolella, mutta rohkeimmilla sanomalehteä voi pitää korkeammallakin.

Aikuinen ottaa sanomalehdestä aukeman ja pitää siitä siten kiinni, että lapsi voi juosta sen läpi. Lapsen juostessa lehden läpi, lehti menee rikki. Leikki rohkaisee lapsia.

Jaetaan ryhmä kahteen joukkueeseen tai vaihtoehtoisesti voi olla esim. aikuiset vastaan lapset. Myös huone jaetaan kahteen osaan tai esim. sohva keskellä huonetta voi toimia rajana. Ryhmät saavat ensin rypistää sanomalehdistä "lumipalloja". Kun pallot ovat valmiita, sanomalehtipallosota voi alkaa!

Seistään piirissä, keskellä olijalla on sateenvarjo. Kun sateenvarjo aukeaa, noustaan varpaille ja kun se suljetaan, mennään pieneksi kyykkyyn.

Karhu ja kevään merkit Leikinkulku: Lapset karhuina pesässä talviunilla, josta vähitellen heräillään. Karhu ihastelee herättyään kevään merkkejä Suomen luonnossa. Leikin ohjaaja lukee tarinaa ja lapset leikkivät karhua sadun mukaisesti. Kuvat tukevat sanallista viestiä ja helpottavat puheen ymmärtämistä. 1. kuvarivi: Karhu heräilee talviunilta. Se hieroo unisena silmiään ja haukottelee. Karhu kömpii ulos pesästään. Se nuuhkii ja haistelee ilmaa. Ilmassa tuoksuu kevät! Aika lähteä kävelylle, karhu tuumii ja tallustelee kohti metsää. Karhu pysähtyy puun juurelle ja kurkottaa tassuillaan ylös ihaillakseen puiden lehtien silmuja. Karhu jatkaa matkaansa. Leskenlehdet ovat puhjenneet kukkaan. Karhu kerää viisi keltaista leskenlehteä ja jatkaa tallustellen matkaansa. 2. kuvarivi: Karhu saapuu puron varrelle. Jäät ovat sulaneet ja vesi liplattaa. Karhu hyppelee puron yli kiviä pitkin. Linnut ovat palanneet etelästä ja karhu pysähtyy kuuntelemaan linnunlaulua ja taputtaa innoissaan tassujaan yhteen. Mikäköhän lintu siellä visertää? Karhu jää seuraamaan lintujen pesintää ja huomaa, että pienet linnunpoikaset ovat kuoriutuneet munistaan. 3. kuvarivi: Karhu jatkaa tallustellen matkaansa ja pysähtyy kallionseinämälle. Karhu seuraa, kun jää ja lumi sulavat kallion reunaa pitkin. Karhu nappaa kielelleen vesipisaroita, jotka putoilevat korkealta kallion seinämiltä. Yllättäen karhun vatsaa alkaa kurnia äänekkäästi ja sen alkaa tehdä mieli jäätelöä. Karhu lipoo huuliaan ja kuvittelee, miten hyvältä jäätelö maistuisikaan. Karhu kellahtaa selälleen ja laittaa silmänsä kiinni. Ihanaa, kun aurinko paistaa lämpimästi! Mitä muuta karhu voisi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa keväisessä luonnossa? Mitä muita kevään merkkejä keksit?

karhujen kevät 1.Osa: Lapset nukkumassa karhuina pesässään. Yhdessä vähiten noustaan ylös ja “ryömitään” pois pesästä. Taustalle voi laittaa kuulumaan linnun laulua. Ulkona aurinko alkaa jo aurinko paistaa. Karhu nukkuu pesässään. Mutta sitten kuulee lintujen laulua. Pesään kantautuu jo kevään tuoksu. Hitaasti karhu ryömii ulos pesästä. 2.Osa: Lasten kanssa on noustu ylös. Hierotaan unisena silmiä ja verrytellään. Ohjaaja tekee verryttelyliikkeitä tarpeeksi katsomansa määrän toistoja. Karhu hieroo unisena silmiään ja haukottelee. Aurinko paistaa ja lämmittää. On aika verrytellä karhu tuumaa! Karhu venyttää tassut korkealle kohti taivasta ja sitten alas maahan! kohti taivasta ja sitten maahan! Karhu venyttelee oikealle ja sitten vasemmalle. Oikealle ja vasemmalle. 3.Osa: Lasten kanssa mennään ensimmäisten esteiden yli. Esteet voivat olla matalia puomeja tai muita mistä pääsee yli kiipeämällä tai astumalla. Esteet voi järjestää piiriin jossa voidaan kulkea ympäri useampaan kertaan. Lorua ja tarinaa voi toistella tarvittaessa monia kertoja kiertämisen aikana. Nyt on verryttelyt hoidettu, aika lähteä kävelylle! Karhu tokaisee ja lähtee kohti metsää. Metsässä karhua odottaa kaatuneet puut. Karhu ottaa suuria askelia puunrunkojen yli. ensin oikealla, sitten vasemmalla. Oikealla ja vasemmalla. 4.Osa: Lasten kanssa mennään seuraaville esteille. Esteinä olevat “puut” asetellaan pitkälle käytävälle jossa on tarkoitus pujotella puiden väleistä. Reitti voidaan kiertää useampaan kertaan edestakaisin. Karhu jatkaa matkaansa metsän siimeksiin. Edessä on tiheä metsä! suuria puita kasvaa tiheään! karhun on kierrettävä puut! Kiertäen ensin oikealta, sitten vasemmalta. Oikealta ja vasemmalta! Karhu puikkelehtii metsän läpi. edessä häämöttää jo jotakin. 5.Osa: Lasten kanssa mennään pesemään käsiä “lammelle”. Pesutiloihin järjestetään vesivati jonka ympärille voidaan kerääntyä. Vatiin voi laittaa pari kumiankkaa tai vastaavaa lelua kellumaan ja paikalle varataan käsiliinoja kuivaamiseen, vihreitä jos vain onjotta voidaan leikkiä että ne ovat “lehtiä” Karhu saapuu lammelle. Sen vesi on kirkasta ja kutsuvaa. Karhu pesee metsässä likaantuneita tassujaan. Hankaa niitä yhteen ja ravistaa. Hankaa yhteen ja ravistaa. Sitten karhu ottaa ison puun lehden ja kuivaa tassut. 6.Osa: Lasten kanssa mennään yhdessä takaisin syömään. Karhu on kulkenut metsässä jo pitkään! Alkaa tulla jo nälkä! Maha kurisee ja möyryää. Täytyy mennä syömään! Reippain askelin karhu rientää takaisin kotipesälle jossa eväs jo odottaa!

Leikin vetäjä pyytää kerholaisia etsimään itselleen parin. Hän ohjaa parit istumaan peräkkäin, katse samaan suuntaan, hiljaa kuulostellen. Mikäli lapset haluavat aikuisten syliin, sekin sopii. Piirtäkää vuorotellen kuvia toisen selkään ja arvailkaa, mitä kuvissa on. Piirtää voi myös ilman arvaamista, jolloin yhteistä kieltä ei tarvita.

Leikki auttaa siivoamaan jäljet. Tarvitset nopan ja lappuja. Lappuihin kirjoitetaan siivottavia asioita, kuten kirja, lelu, vaate ja laput laitetaan pussiin. Jokainen vuorollaan heittää noppaa ja ottaa yhden lapun pussista. Sitten siivoaa nopan osoittaman määrän lapun esineitä paikalleen. Tätä jatketaan niin kauan kunnes on siistiä.

Sormiväriaurinko on helppo ja hauska tehdä. Se sopii myös lapsille, joille piirtäminen tai maalaaminen ei syystä tai toisesta ole mieluista puuhaa. Tarvitset: - keltaista ja oranssia vesiväriä tai sormivärejä, - paperia, - siveltimen ja - lautasen. 1) Piirrä ensin paperin keskelle ympyrä. 2) Kaada seuraavaksi väriä lautaselle. 3) Upota kätesi väriin. 4) Paina avonainen kämmen lautaselle. Sormet näyttävät auringonsäteiltä. 5) Toista niin kauan, kunnes aurinko on valmis.

Valitaan pieni esine, joka mahtuu nyrkin sisään. Esine piilotetaan kädet selän takana jompaan kumpaan käteen ja kädet laitetaan nyrkkiin. Nyrkit asetetaan päällekkäin ja lausutaan loru: "Kummassako kerroksessa talonpoika asuu, ylhäällä vai alhaalla, vai onko se muuttanut kokonaan pois". Lorun aikana nyrkit vaihtavat vuorotellen paikkaa. Kun loru loppuu, arvataan onko esine alemmassa vai ylemmässä nyrkissä.

Kehittää lapsen ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Huoneessa, jossa olet lapsen/lasten kanssa, valitse jokin esine huoneesta. Kuvaile jollakin tapaa tarkkailemaasi esinettä esim. ”Minä tarkkailen jotakin sinistä”. Jos leikkiä leikkii yhden lapsen kanssa, voi hän arvailla niin kauan kunnes keksii oikean esineen. Jos lapsia on monta, voivat he vuorotella arvauksissaan. Oikein arvannut pääsee seuraavaksi tarkkailijaksi.

Teippaa maalarinteipillä lapselle reitti lattiaan ja pyydä tasapainoilemaan sen päällä päästä päähän. Teipillä voi tehdä ympyröitä, siksakkia ja muita kuvioita. Leikissä voidaan myös järjestää leikkimielinen kilpailu kuka kävelee nopeiten päästä päähän putoamatta viivalta. Viivaa voidaan myös kävellä varpasilteen, takaperin, silmät suljettuna (sukat pois, jotta tuntee teipin) tai hyppimällä tasajalkaa.

Rakentakaa kerhotilaan temppurata: tunneleita, tyynyreittejä, maalarinteippiruutuja ja -viivaa, jolla tasapainotella. Kiertäkää halutessanne rataa musiikin tahdissa. Aikuiset voivat osallistua joko istuen, kiertäen tai ottaen jonkin toiminnallisen roolin radan varrella, esim. kultatuolilla kuljetusta. Ulkona voitte piirtää temppuradan katuliiduilla asfalttiin tai pihan kiviin.

Tämä puuha sopii tiloihin, joissa on ikkuna. Varmistakaa myös, että käsien painaminen ikkunoihin sopii. On hauska tutkia, minkä kokoisia käsiä kerhosta löytyy. Halukkaat voivat koetella kämmeniä vastakkain. Miettikää, millaisia sormiloruja osaatte. Töpötelkää sienellä jogurttia suurikätisten kerholaisten kämmeniin. Nämä painavat omat kädenjälkensä ikkunaan. Painakaa suurten käsien viereen keskikokoiset ja viimeisenä pienet kädet. Antakaa lopuksi kaikille käsille raikuvat aplodit. Valumajälkiä voi pyyhkiä mikrokuituliinalla samalla kun kädenkuvat kuivuvat. Jäljet saa pestyä myöhemmin pois normaaleilla ikkunanpesuvälineillä.

Leikin ohjaaja kannustaa kerholaisia kävelemään tilassa niin, että he pysähtyvät tervehtimään vastaantulijoita kättelemällä tai kumartamalla. Samalla kerrotaan oma nimi. Jatkakaa leikkiä, kunnes kaikki ovat tervehtineet kaikkia.

Lausutaan runoa ja tehdään samaan aikaan asioita: Tikka puuta koputtaa: koputetaan etusormella toisen käden kämmeneen Jänis juosta loputtaa; juostaan kämmenillä reisiä pitkin Orava käpyä nakertaa: heilutellaan molempien käsien sormia suun edessä Myyrä kolosta kurkistaa: tehdään etusormesta ja peukalosta ”reiät”, joista kurkistellaan Kuka se tuolta tulla tepsuttaa?: yksi lapsi kerrallaan liikkuu matkien jotain eläintä ja vastaa: -En sano, en sano arvatkaa!

Aluksi laitetaan soimaan rytmikästä musiikkia. Leikkijät menevät konttausasentoon ja lähtevät konttaamaan joko piirissä tai haasteellisemmin ympäriinsä tilassa. Jonkin ajan kuluttua otetaan edellä olevan jaloista kiinni (piirissä) tai lähimpänä olevan kaverin jaloista kiinni, niin että muodostuu konttaavia pareja. Pareja yhdistämällä saadaan lopulta yksi pitkä tuhatjalkainen, jossa kaikki konttaavat yhdessä. Piiri voidaan katkaista (ohjaaja katkaisee) mistä kohtaa vain ja tuhatjalkainen pääsee taas kiertämään vapaasti.

Yksi leikkijöistä on "ukkosen tekijä". Hän alkaa tuottaa hiljaista sateen ropinan ääntä esim. hieromalla käsiään yhteen. Muut matkivat. Vähän ajan kuluttua sade voimistuu ja käsiä taputetaan yhteen. Muut yhtyvät taputuksiin. Näin ukkonen voimistuu, kunnes salamoi ja jyrisee kovaa. Kun ukkonen menee pois, vähennetään äänet taas hiljaisemmaksi, kunnes aurinko taas paistaa.

Hoetaan runoa ja tehdään liikkeet: "Varis lentää, varis lentää" - Aikuisen käsi on "varis", joka kiertelee lapsen kasvojen edessä. "Kut kut kut kut kut kut" - "Varis" tekee pesän lapsen kainaloihin.

https://tikonen.fi/aiheet/avustava-tietotekniikka/vinkkeja-erityista-tukea-tarvitsevien-lasten-leikkeihin/

Voikukka-aikaan voitte kerätä kimppuja ja punoa seppeleitä. Voikukilla voi kuitenkin myös värjätä. Pakatkaa kynät ja paperit matkaan ja suunnatkaa pihalle, jolta löytyy voikukkia. Piirtäkää papereille tusseilla suuria kukkia ja värjätkää ne keltaisiksi hieromalla voikukkia paperiin.

Askarrellaan yhdessä auringonkukka. Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka. Tarvikkeet: ruskeaa pahvia / kartonkia, keltaista kartonkia / paperia, liimaa, kyniä. 1. Aikuinen voi leikata pahvista ison ruskean ympyrän valmiiksi. 2. Osallistujat (lapset ja aikuiset) piirtävät jokainen oman kätensä kuvan keltaiseen pahviin ja leikkaavat ne irti. Pieniä lapsia autetaan, isommat voivat tehdä itsenäisesti. Leikattuihin kädenjälkiin voidaan kirjoittaa esimerkiksi ajatuksia unelmista ja toiveista tai muusta valitusta teemasta. Ajatukset voivat liittyä myös esimerkiksi vahvuuksiin. Kädenjäljet liimataan ruskean ympyrän reunoille kukan terälehdiksi. Kukan voi laittaa esille yhteiseen tilaan muistuttamaan siitä, että emme ole yksin, vaan yhdessä!

"Yks' kaks' kolme, istu isän polvelle. Äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan. Näin sitä istutaan." Kävellään piirissä kädet ristissä ja hoetaan lorua. Lopussa hiivitään ja mennään nopeasti kyykkyyn, kun sanotaan lorun viimeinen sana.